NUMMISUUTARIT, ohjaus Vilho Siivola
12.-13.7.1959
SEITSEMÄN VELJESTÄ, ohjaus Ari Laine
18.-19.7.1959
12.-13.7.1959
SEITSEMÄN VELJESTÄ, ohjaus Ari Laine
18.-19.7.1959
Oikealla Kivi-juhlien vuoden -59 käsiohjelman kansi, joka on taiteilija Vilho Askolan käsialaa.
Vasemmalla yrityksen mainos.
Vasemmalla yrityksen mainos.
Åke Launialan (Nurmijärven Opintorahastoyhdistyksen puheenjohtaja 1952-1979) tervehdyspuhe Kivi-juhlilla -59. Teksti yhdistyksen 25-vuotishistoriikista.
Hääkohtaus näytelmässä "Nummisuutarit" Kivi-juhlilla. Eskon ja häiden soittajan Teemun tappelukohtaus. Hääjoukko seisoo tappelijoiden takana.
Kuvaaja tuntematon, Nurmijärven museon kuva-arkisto
Kuvaaja tuntematon, Nurmijärven museon kuva-arkisto
T.W. Paavonkallion alkusanat käsiohjelmassa vuodelta 1959. Kirjoitus jatkuu seuraavassa kuvassa.
Toivo Valfrid Valentin (T. W.) Paavonkallio (1908 Nurmijärvi – 1980 Hyvinkää) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija.
Paavonkallion vanhemmat olivat kirjakauppias, kirjailija Valfrid Paavo-Kallio ja Adele Seppälä. Jäätyään orvoksi jo pienenä Paavonkallio vietti lapsuutensa ja nuoruutensa isoisänsä luona. Hän kävi kansakoulun ja ryhtyi toimittajaksi jo 18-vuotiaana. Paavonkallio työskenteli aluksi Hyvinkään Sanomat -lehdessä ja sittemmin muun muassa Salon Sanomissa ja Lapin Kansassa. Vuonna 1953 hän perusti oman Hyvinkään Uutiset -nimisen lehden ja johti sitä aina eläkkeelle jäämiseensä saakka 1969. Paavonkallio harrasti kotiseututoimintaa ja hän vaikutti myös siihen että Rautatiemuseo saatiin Hyvinkäälle.Rautatiemuseoon kuuluvan entisen Hyvinkään Hangon radan rautatieaseman seinässä on Paavonkalliolle omistettu, Terho Sakin suunnittelema muistolaatta vuodelta 1974. Lähde Wikipedia.
Toivo Valfrid Valentin (T. W.) Paavonkallio (1908 Nurmijärvi – 1980 Hyvinkää) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija.
Paavonkallion vanhemmat olivat kirjakauppias, kirjailija Valfrid Paavo-Kallio ja Adele Seppälä. Jäätyään orvoksi jo pienenä Paavonkallio vietti lapsuutensa ja nuoruutensa isoisänsä luona. Hän kävi kansakoulun ja ryhtyi toimittajaksi jo 18-vuotiaana. Paavonkallio työskenteli aluksi Hyvinkään Sanomat -lehdessä ja sittemmin muun muassa Salon Sanomissa ja Lapin Kansassa. Vuonna 1953 hän perusti oman Hyvinkään Uutiset -nimisen lehden ja johti sitä aina eläkkeelle jäämiseensä saakka 1969. Paavonkallio harrasti kotiseututoimintaa ja hän vaikutti myös siihen että Rautatiemuseo saatiin Hyvinkäälle.Rautatiemuseoon kuuluvan entisen Hyvinkään Hangon radan rautatieaseman seinässä on Paavonkalliolle omistettu, Terho Sakin suunnittelema muistolaatta vuodelta 1974. Lähde Wikipedia.
Kivi-juhlien näyttelijöitä Taaborinvuorella ryhmäkuvassa, 1959. Kuvassa vas. lukien Tuula Stenvall, Aili Vienola, Maiju Hellgren ja Tyyne Ketonen. Kuvaaja tuntematon. Nurmijärven museon kuva-arkisto
Taaborin Kivi-juhlien näyttelijät ryhmäkuvassa Nummisuutarit-näytelmän esityksen jälkeen, 1950-luku. Eskona Juhani Nuotto (istuu keskellä) ja ohjaajana Vilho Siivola (istuu keskellä). Kuvaaja tuntematon.
Nurmijärven museon kuva-arkisto
Nurmijärven museon kuva-arkisto
Ohjaus Vilho Siivola
Vilho Eemeli Siivola (1910-1984) oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja ja teatterineuvos. Hän teki merkittävän uran Suomen Kansallisteatterin näyttelijänä, Nummisuutarien ohjaajana Taaborinvuoren Kivi-juhlissa sekä noin viidessäkymmenessä elokuvassa vuosina 1936–1976.
Tunnetuimman elokuvaroolinsa hän teki vuonna 1955 Tuntemattoman sotilaan Mäkilänä. Teatterissa hänet tunnettiin esimerkiksi Nummisuutarit- ja Anton Tšehov-tulkinnoistaan. Lähde Wikipedia.
Vilho Eemeli Siivola (1910-1984) oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja ja teatterineuvos. Hän teki merkittävän uran Suomen Kansallisteatterin näyttelijänä, Nummisuutarien ohjaajana Taaborinvuoren Kivi-juhlissa sekä noin viidessäkymmenessä elokuvassa vuosina 1936–1976.
Tunnetuimman elokuvaroolinsa hän teki vuonna 1955 Tuntemattoman sotilaan Mäkilänä. Teatterissa hänet tunnettiin esimerkiksi Nummisuutarit- ja Anton Tšehov-tulkinnoistaan. Lähde Wikipedia.
Ensimmäistä kertaa Kivi-juhlien historiassa vuonna 1959 esitettiin Taaborinvuorella Seitsemän veljestä. Ohjaus Ari Laine. Kuva alla
Aarne ”Ari” Laine (1912 Nurmijärvi – 1998 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.
Ari Laine loi pitkän uran teattereissa operettien näyttelijä-ohjaajana. Laine esiintyi ensimmäisen kerran elokuvassa vuonna 1936. Hän näytteli kaikkiaan 26 elokuvassa, joista viimeisessä vuonna 1973. Laine tunnetaan parhaiten Aaretti-rengin osasta Valentin Vaalan elokuvassa Siltalan pehtoori vuodelta 1953 sekä Mauno Kypenäisen osasta elokuvassa Putkinotko (1954). Hänen ainoa pääroolinsa oli Taneli Taivainen hupailussa Laivaston monnit maissa (1954). Ari Laine loi pitkän uran myös televisio-ohjaajana. Hän kuului Helsingin Ympäristöteatterin perustajajäseniin.
Lähde Wikipedia.
Ari Laine loi pitkän uran teattereissa operettien näyttelijä-ohjaajana. Laine esiintyi ensimmäisen kerran elokuvassa vuonna 1936. Hän näytteli kaikkiaan 26 elokuvassa, joista viimeisessä vuonna 1973. Laine tunnetaan parhaiten Aaretti-rengin osasta Valentin Vaalan elokuvassa Siltalan pehtoori vuodelta 1953 sekä Mauno Kypenäisen osasta elokuvassa Putkinotko (1954). Hänen ainoa pääroolinsa oli Taneli Taivainen hupailussa Laivaston monnit maissa (1954). Ari Laine loi pitkän uran myös televisio-ohjaajana. Hän kuului Helsingin Ympäristöteatterin perustajajäseniin.
Lähde Wikipedia.
Yritysten mainoksissa on käytetty Aleksis Kiven Seuran kuvalaattoja, joita tekivät taiteilijat Erkki Tanttu, Aarne Nopsa, Arvo Lukala sekä Urpo Huhta.
